4

Toisessa osastossa astutaan ulos lehdosta ja tullaan "aukiolle". Seuraa katsomisen, havaintojen tekemisen ja niistä kertomisen loputtomasti kiinnostava oppitunti:

    kiireetön tuuli käy pensaalta pensaalle
    kuin hyvästelisi yksitellen heimonsa jäsenet

Luontokappaleiden inhimillistäminen on tuttua, mutta mitä me tiedämme sanoa tuulesta? Muistuttaako se meitä vai me sitä? Määrittääkö näkymätön näkyväistä vai näkyväinen näkymätöntä? 

    Hämärä mieli kiertelee siimeksissä
    varjot puhuvat, pitkät oliot illalla

    metsänraja kihisee väkeä
    tutut maailmanheimot

Oliot ja ajatukset kohdataan mielen tyvenessä, jota runon rauhaisa ajoitus ja rytmi ilmentävät, etenkin muistuttaessaan, nyt jo toisen kerran, että "rajan alta tuulee". Mitä ihmettä? No runon:

    Viimeiseksi lepät ritisevät
    rämeeltä käy

    turpeinen huokaus
    pöllön yötuuli