Lassi Hyvärinen: Vieras metsä (Poesia)

1

Yksi asia käy heti selväksi: Lassi Hyvärisellä sana päätyy runoon yhtä hyvin äänteellisyyden ja rytmin kuin merkityksen ansiosta. Miksi pitäisi olla toisin? Runot tehdään sanoista, ei ainakaan ensisijaisesti sanojen kuljettamista ja kannattelemista ajatuksista. Merkitys tulee joka tapauksessa sanoista itsestään, ei kirjoittajalta tai lukijalta. Tämä näkyy myös teoksen nimessä. Tarvitseeko metsän vierautta erikseen korostaa? Eikö fraasin tasolla metsään meneminenkin tarkoita juuri erehtymistä, vääriä oletuksia ja tulkintoja, miksei sitten vierautta? Näihin kysymyksiin saadaan arvatenkin vastauksia myöhemmin. Ensisoinnun lyö ensimmäiselle sivulle, varsinaisen osastojaon ulkopuolelle sijoitettu viisirivinen runo, jossa ensin "Rajan alta tuulee" ja sitten "näkymätön sisko kahlaa rämeessä".Jos ryhdyn miettimään, voiko rajan alta tuulla tai näkymätön sisko kahlata rämeessä, saan jatkaa loputonta miettimistä. Teoksen alkuun sijoitettuna rivit muistuttavat taas kerran, että yksiselitteisen merkityssisällön tavoitteleminen on järjetön ja turhanaikainen pyrintö. Epäile kaikkea äläkä mitään, ja se tarkoittaa joka ainutta sanaa, silloinkin kun runo tuntuisi käyttäytyvän kiltisti normien mukaan. Hetken mielijohteesta mieleni teki käännättää avausrunon rivit italiaksi. Kuinka ollakaan kone käytti siskon "rämpimisestä" (la sorella invisible cammina nel fango) samankantaista "kävelyyn", "kulkemiseen" tai "harhailuun" viittaavaa sanaa kuin Dante puhuessaan elonsa keskikohtaan (Nel mezzo del cammin di nostra vita) saapuneesta Vergiliuksesta. Entäpä mistä Danten sankari löytää itsensä runoelman toisella rivillä? No totta kai "pimeästä", "synkästä" ja arvatenkin "vieraasta" metsästä (una selva oscura). Havaintoni ei tietenkään todista mitään, mutta se on esimerkki siitä, että lukija vastaa omista mielleyhtymistään, runo itse on vapaa sanomaan ja tarkoittamaan mitä lystää.