7

Osaston loppu kuluu pääasiassa enkelin ja perhosen olemusta pohtiessa. Seuraa muun muassa tällainen näennäisen lattea havainto:

    Maailman taiteen historiassa,
    saduissa ja propagandassa

    enkeli on tosi
    tuttu hahmo.

Tuttuudestaan huolimatta tai ehkä jopa siitä johtuen enkeli jää selittämättömäksi. Enkelten olemassaoloa ei voi todistaa, mutta ei niitä voi oikein kieltääkään. (Itse olen elämäni varrella tavannut kaksi tai kolme enkeliä, ja kutsun näitä "olentoja" sillä nimellä, koska muutakaan selitystä tai kuvausta en heille keksi.) Etymologisesti enkeli tarkoittaa viestintuojaa tai kuten suomeksi sanotaan sanansaattajaa, välikappaletta ihmisen ja Jumalan välisessä viestinnässä. Lapsena päiväkerhossa runojen puhuja saattoi esittää Neitsyt Mariaa, koska heillä oli sama nimi ja koska esittämiseen ei tarvittu lukutaitoa. Juuri tässä piilee enkeleihin ja niiden esittämiseen liittyvä kriittinen kysymys. Enkelit ovat sanansaattajina semioottisia olentoja, milloin merkitsijän, milloin merkityn kaltaisia. Osaston viimeinen teksti kuvaa asetelman monimutkaisuutta, ja se on parempi esittää kuvana kuin tekstinä: