2

Ensimmäisillä sivuilla esiintyviä asioita ovat pimeys, tuuli ja meri. Teksti toivottaa lukijan mukaan osallistumaan. Siitä päättäen teos on "tila". Teksti kulkee aukeaman poikki keskellä sivua, pitkä valkoisten merkkien muodostama rimpsu mustalla pohjalla. (Toisaalta, onko valkoinen mustan "päällä" sijaitseva kirjain edes merkki? Vai onko varsinainen merkki se valkoisia "aukkoja" reunustava, aukeaman yli levittäytyvä musta tausta tai sapluuna?) Pian siinä lukee:

    On aika kaunista, aika tavallista, aika tavallinen 

[tässä kohtaa rivi ylittää taitteen] 

    iltapäivä, ilta, yö, aukea. Pieni tuulen vire. Tervetuloa.

Vaikutelma ei ole tietenkään sama kuin painetussa kirjassa, jossa painomusteen tuottama pimeys on (lähes) totaalista. Mutta sen siitä saa, kun kirja kehottaa lukijaa liittymään seuraan. Nopeasti selaamalla selviää, että suurin osa tekstistä on painettu "normaaliin" tapaan eli mustaa valkoisella. Nämä ulkoasuun (josta vastaa Arja Karhumaa) liittyvät ratkaisut kuitenkin nostavat esiin muita mahdollisia julkaisualustoja koskevan kysymyksen: miten nämä mustan ja valkean vaihtelut ilmaistaan e-kirjassa, ja miten niistä selviää äänikirjan lukija? Eikä tässä kaikki. Tarkempi selailu näet paljastaa, että teokseen sisältyy myös jakso, jossa tausta on ensin tumman harmaa ja vaalenee sitten melkein olemattomaksi, jolloin teksti muuttuu valkoisesta tuskin havaittavaksi harmaaksi. Siitä vaan miettimään, miten tämänkin voisi siirtää toiselle alustalle!